Maakunta matkailua

Täällä sitä ollaan Sutton Valence:n kylässä, Kent:in maakunnassa. Heti alkuu voisi mainita, että on muuten hyvin erilaista seutua kuin tuo ah niin luonnoläheinen (not) Portsmouth. Oonkin aivan ihastunut englantilaiseen coutry side:en. Puita on joka puolella, vaikka metsiä ei niinkään, idyllisiä kyliä ja what not.

Vielä ei olla keretty kuitenkaan täällä kiertelemään vaan kerran on käyty illallisella Maidstone:ssa, ja pienellä shoppailureissulla Royal Tunbridge Wells:issä. Huomenna olisi vihdoin vähän rauhallisempi päivä tiedossa tutkiskellen tätä kylää. Lauantaina sitten kuulema mennään mummolaan ja sunnuntaina Bodiam:iin, jos oikein muistan paikan nimen...

Eläimiä tässä talossa vilisee aika kaupalla. On nimittäin kaksi isoa koiraa Alice ja Signet, pikkuinen räksyttäjä Perdy, sekä kaksi kissaa Loki ja Cerberus. Ihme siis, että olen allergioineni selvinnyt vain pienellä yskimisellä ja painavalla hengityksellä (onko edes oikeaa suomea?).

Tässä vielä muutama tähän mennessä otettu räpsäisy:

 Näkymää ikkunasta.

 Pari kuvaa Royal Tunbridge Wells:istä.

 Löysin taas vaihteeks kukkia...

 Loki ja luukusta kurkkiva Signet.

Pakko-ostos Topshop:ista!

What now

Jee jee jee! Tähän mennessä enää yhden unitin pisteet julkistamatta, ja ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta melko hyvälle näyttää. Tosi lähellä on, että kesä onkin täysin kouluton. Mitäs mä sitten? Kai toivon vaan ihania aurinkokelejä, ja menen rannalle tai commonille köllistelemään, parin seuraavaa vuotta preppaavan kirjan kanssa. Tai ehkä jopa vain parin Muumi-kirjan? Toivoa saattaa...

Tuota vielä pisteetöntä unitia koskien palautin tänään matematiikan kokeen, jonka sain viime viikolla kotiin tehtäväkseni, kun vuoden alussa kurssivaihdon takia missasin matematiikan kokeet aivan täysin. Ne olivat siis online kokeita, jonka vuoksi sain korvaavan kokeeni tehdä myös omalla ajalla kotona. Pisteet pitäisi olla nettiportaalissa jo viikon loppu puolella. Vähän on pimennossa mitä sieltä saattaisi tulla, kun kyseisen unitin pisteitä ei ole tuolla portaalissa näkynyt koko vuotena. Osittain ehkä syynä se, että tää Graduate Skills 1 unit oli ainakin puoliksi tutor unit, niimpä arvosanat tulee vähän sieltä sun täältä.

Meidän helle jaksokin näyttää uhkaavasti päättyneen. Ei sillä ettäkö kylmä olisi, mutta ei nyt mikään kovin rannallekaan houkutteleva ilma ole. Ja muutenkin tällä hetkellä mua vaivaa joku todella ärsyttävä aurinkoihottuma tai allergia... Tavallaan ei haittaa vaikka sadekin pitkästä aikaa yllättäisi, kun ostin uudet kumpparit mun reikiintyneiden vihreiden kaunokaisten tilalle, ja polttelis tosi paljon päästä jo nekin korkkaamaan. Tällä kertaa matkaan lähti ihanat turkoosit korkeavartiset kumpparit, jotka luulisi olevan kätevämmät myös meribilsan kenttäkursseilla.

Ja keskiviikkona onkin edessä semi ekstemporee reissu Sutton Valence:en, Tomin kotikylään. Ja koska nää hupsut britit viettää isänpäivääkin omiin aikoihinsa, niin mennään sunnuntaina grillailemaan Tomin siskon luokse, ja pääsen näkee oikeen prinsessalinnan!! Prinsessa linna sen takia lähinnä, että se on hieno. Lammessa nököttävä. Ja tornitkin löytyy. Ja kamera lähtee ihan varmana messiin. Kuvia siis tiedossa ehkä ensi viikolla...

Ja hei tänään näin taas ketun!! Se oli ihan pikkiriikkinen söpöläinen. Tomilla riittää naurun aihetta, kun alan kiljumaan "Apua, kettu! Ei ihanaa!" haha.

End of year arsonists

Tänään on ollut kyllä moinen päivä...

Positiivisena seikkana voi pitää sitä, että nyt on kevään osalta kaikki kokeet takana. Hetki aikaa "rentoutua". Vaikka on tämä elämä ollut muutenkin aika rentoa ollut viime aikoina, mutta ei ole pahemmin stressattavaa enää.

Vähän ei niin positiivisia seikkoja taas oli, että koe alkoi kello 9 aamulla kampuksen ulkopuolella, joten jouduin ottamaan 8 bussin keskustaan, ja heräämään 7 paikkeilla. Ei ole mulle luotu aikaiset aamut... Kotiin tultua vedin ainakin kolmen tunnin päikkärit.

Ja sitten päivän jännin tapahtuma: tavallaan vähän niinkun sytytettiin meijän keittiö tuleen ruokaa valmistaessa... Meillä siis on sellainen perus englantilainen kaasu hob, jossa siis on se liesi, grilli ja uuni. Ja se grilli tosiaan syttyi liekehtimään aika hurjasti kanaa grillatessa... No siinä sitten "panikoidessa" ei tullut huomattua sammutuspeitettä seinällä eikä tullut mullakaan mieleen sanoa Tomille, että rasva paloa ei vedellä saa sammuttaa. Vähän se siitä leimahti, mutta kyllä se onneksi silläkin metodilla talttui aika äkkiä. Enpä ole sen jälkeen uskaltanut koko hellaan koskea. Onneksi safka kerkes edes kypsyä, mutta pavut jäi paistamatta höh. Enkä nyt uskalla edes sämpylöitä paistaa. Mutta joo. Näin jälkeen päin vähän naurattaa.

Eipä tässä muuta kai ole tapahtunut. Katsottu Netflixia lähes koko päivä. Voi hurja, kun meidän elämä on jännää.

Shhh, silence

Vihdoin alkaa hiljenemään. Meidän muutoin hyvin vilkas kotikatummekin on rauhoittunut huomattavasti. Enään ei ole vain noin kahta tuntia hiljaista aikaa vuorokaudessa, kun autoja ei ajele ohi. Tuntuu, että kaikki ovat kaikonneet johonkin koloihinsa piileskelemään. Vai onko se vain sitä, että kaikki opiskelijat pikku hiljaa valuvat pois saarelta? Talossakin on mielettömän hiljaista nyt, kun Alan ja Chris lähtivät viikonloppuna pois. Enää on Emily jäljellä meidän kiusana. En oikein ymmärrä, että mitä sekään täällä enään tekee, kun sillä on jo kaikki koulutyötkin tehtynä jo. No, mutta toivotaan, että päästään tuostakin ihmisestä pian eroon.

Meinasin jo yhdessä vaiheessa tulla kirjoittamaan kauhean valitusvirren miten tyhmien ja ääliöiden ihmisten kanssa elän. Mutta sanottakoon nyt tähän vain sen verran, että kyseiset kämppikset esimerkiksi luulevat, että kaasu ei voi räjähtää, Emily rikkoi lautaseni, joku rikkoi mun tölkinavaajan ja sitten Chris otti sen panttivangiksi huoneeseensa, ja olin niin raivona, kun luulin, että joku oli heittänyt sen roskiin ja kaikkea muuta typerää... Mut hei, ens vuonna on halpa vuokra. Got to think positive I guess.

Tällä hetkellä mulla on meneillään kevään viimeiseen kokeeseen lukeminen. Sen jälkeen sitten jännätään, että mitä tuloksia tulee. En tiedä yhtään miten on tähän mennessä mennyt kokeet, joten ei oikein mitään odotuksia niiden suhteen. Tulee mitä tulee.

Pitäisi kanssa noi mun ostamani mansikan siemenet istuttaa tuohon ikkunalaudalle. Jos vaikka onnistuis ja sais mansikoita loppu kesästä. Muutenkin toivoisin jo ns. oikean kesän alkavan. Kesäkuussa ainakin Lontoon reissu ja heinäkuussa muutto Conroy Castle'en ja reissu Maidestone'en, ja elokuussa vihdoin Suomeen. Se Suomen reissu taitaakin olla vähän niinkuin rantaloma, kun täällä nää säät on vähän mitä on. Harvemmin menee siis yli 15 asteen lämpötilat vaikka ei sataiskaan.

Laitan tähän vielä "muutaman" kuvan sunnuntain kävelyltä, kun käytiin tsekkaamassa Southsea Rose Garden yms.

 Joku oli jo teltankin pystyttänyt.

 Ruusuja ei kyllä valitettavasti tähän aikaan vielä pahemmin ollut. Ehkä kolme kukkivaa.

 Maailman epä-kiinalaisin-tai-japanilaisin-kiinalainen-tai-japanilainen-puutarha.

 Pari heinää siellä kasvoi.

 Ja kaiken kattoi Eukalyptus puu. Siis häh?!

 Siirryttiin Rose Gardenista piakkoin polkuvenelammen suuntaa toiveena päästä hurjastelemaan zip line'lla, mutta sunnuntai ja lämmin ilma olivat houkutelleet kaikki maailman (no ainakin Portsmouthin) lapset riehumaan mestoille.

 Sain tietää, että sieltä lammesta voi kalastaa rapuja!! Kuin siistiä. Ja ne on vieläpä aika kokoisia. Suunnittelen jo omaa rapureissua...

 Istahdettiin sitten vielä hetkeksi rantaan laskemaan epätoivoisena pennejä.

 Jee, riitti kuin riittikin rahat jätskeihin!

 Etelä-Englannin perus puu, palmu.

 Haluisin niin kovasti käydä Tenth Hole cafessa kakulla ja pelaamassa kierroksen golfia.

Taas on se aika vuodesta, kun meidänkin katu näyttää kivalle.

Hups ja ups

Viime kertaisen kirjoituksen jälkeen Saukilta saamani läppärin vanhus päätti vaipua eläkkeelle. Tai no lähinnä akkujohto, joka on kuin hengityskone kyseiselle yksilölle. Tämän tapauksen seurauksena tuli eteen uuden koneen metsästys. Muutoin oisin varmaan koittanut sinnitellä ilman konetta vielä vähän aikaa, mutta kun kokeetkin on ihan nurkan takana, ja iPhonelta lukiessa vaan vaivun syvään uneen, oli ihan pakko hommata uusi kone aika piakkoin.

Löydettiin jopa aivan megahyvä yksilö ja vieläpä tosi hyvään hintaan. Toimituskin kesti vain vaivaiset 2 päivää. Nyt istun täällä ilosena silittelemässä mun punaista kaunokaista. Ja lukemassa kokeisiin...

Toinenkin incident tässä tapahtui, kun tänään laitoin safkaa; kelasin, että teenpä bataattisipsejä ja vaikka riisiä. No ensinnäkin en halunnut, että niistä tulee mitään paksuja siivuja, joten päätin tehdä ne kuorimaveitsellä. Sen voin sanoa, että se veitsi otti aika mukavasti tuohon peukalonkynteen enkä suosittele kokeilemaan kyseistä metodia... Lopputulos ruoan suhteen oli kyllä kuitenkin aika mainio; paistettua punasipulia, bataattisiivuja ja linssejä.

Ja hei oon ihan kikseissä, koska täällä alkaa olemaan lehdet aika hyvin puissa jo! Ainakin meidän kadulla. Jännä miten se vaikuttaa kokonaiskuvaan.

Jes yms.

Heippati hei! Ollaan oltu tässä jo sen verran onnekkaita, että saatiin yksi +20 asteinen aurinkoinen päivä. Mentiin silloin rannalle löhöilemään ja ottamaan aurinkoa. Täällä ei todellakaan oo mikään itsestään selvyys saada lämpimiä aurinkoisia päiviä, joten pitää ottaa kaikki ilo irti. Ensimmäiset britit olikin jo rannalla bikinit päällä. Muuten tässä nyt on ollut sellaiset seminormaalit kelit.

Lukeminenkin etenee joten kuten, ja ollaan jopa saatu vihdoin tietoon edes yksi koepäivä. Yliopistolla on kyllä täällä vähän typerät nää jotkut toimintatavat. No mutta, keskityn nyt vaan lukemiseen ja ainakin tarpeeks monen kurssin läpäsemiseen...

Kesäkuullekin tullut vähän ohjelmaa. Ollaan nyt ainakin yhtenä päivänä menossa Lontooseen Tomin siskon ja sen poikaystävän kanssa. Varmaan käydään alkupäivästä turisteilemassa museoissa ja nähtävyyksillä, ja illasta sitten mentäisi katsomaan Elissa Franceschi:n EP julkkari keikkaa. Toivottavasti nyt saadaan liput hankittua, koska ois ihan mahtavaa vihdoin päästä näkemään Elissa livenä. Rakastan Elissan ääntä.

Toinen aika huippu juttu varmistui tänään myös; eli sain ens vuodeksi aivan mielettömän halvan vuokran! Tämä siis tarkoittaa sitä, että jäädään tänne nykyiseen taloon Tomin kanssa, mutta asutaan samassa huoneessa, joka tarkottaa, että maksetaan huoneen vuokra puokkiin. Yhteis hinta on ehkä £50 korkeempi kuin mitä nyt maksan, mutta huomattavasti halvempi meille molemmille. Tultiin tähän päätökseen tosi pitkän keskustelun jälkeen, ja kuultuamme, että tosiaan sen lupaillun uuden keittiön lisäksi tulee uusi olohuone ja kylppäri (tai ainakin vessa). Rakennuksen pitäis alkaa meidän tän vuoden soppareiden loputtua, joten itse nyt ainakin kovasti toivon, että siinä parissa kuukaudessa se oikeasti on sitten valmiskin.

Nyt vaan pitää keksiä säilytys ratkasut ja huonejärjestys. Vaatesäilytys on tällä hetkellä kyllä kaikista suurin ongelma, kun vaatekaapissa ei tosiaan voi vaatteita pitää, kun se kerää kaiken kosteuden, joten se on luultavasti vain likapyykin piilotusta varten. Toinen ongelma on, että mun rekki meinaa jo nyt painua kasaan, kun siinä on vain about puolet mun vaatteista. Eipä sinäänsä ihme, kun ostin vaan halvimman mitä Amazonista löytyi. Lipastokin on jo iha täynnä sukkia ynnä muuta. Oon nyt lähinnä kelaillut jotain Ikeasta saatavaa "kangashyllykköä" tai sitten jotain kivoja säilytys bokseja. Men det har jag ju tid.

Mitäpä tässä nyt muuta tällä kertaa. Englanti kuittaa.

Freedom, come here boy! Tse-tse!

Oi, kun olisi vapaa. Ja oi, kun olisi rahaa.

Kovin vapaalta ei juu tällä hetkellä tunnu. Oon yrittänyt keskittyä lukemiseen, mutta jotenkin se vaan ahdistaa ihan sikana. Ja toisekseen jostain syystä noin 17 sivua luettuani aina nukahdan tai muuten vaan silmät pomppii pitkin huonetta. Ja täytyy myöntää, että ihan en ole laatimassani aikataulussa pysynyt, mutta toivotaan nyt, että tässä jotain oppiikin. Vielä ei ole edes koepäiviä ilmoitettu, joten ei pahemmin niitäkään osaa vielä stressata.

Ja köyhällekin tuntuu. Eipä ollakaan pahemmin muualle kuin Asdaan (paikallinen "Cittari") suunnattu reissumme ja rahamme. Yksi päivä kävin kyllä viettämässä iltaa Annin ja Niinan kanssa Gosport:in puolella. Ja käytiin tuossa keskiviikkona lounaalla ja herkuttelemassa, kun oli meidän "kerran-kuussa-oikeutettu-herkku-päivä".

Tohon lukemiseen liittyen oon hartaasti kelaillut hankkivani sellaisen nauhurin, jolla saa sitten luentoja nauhoitettua, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että actual lukeminen on mulle se viimeinen keino oppia. Paremmin opin kuuntelemalla ja visuaalisesti kuvien kautta. Lukeminen ei vaan oo ikinä ollut mikään mun vahvin juttu.

Oon tosin kelaillut myös paria uutta kirja hankintaa uni:a ajatellen. Lähinnä semmoisia enemmän visuaalisia tai kiinnostavia. Ainakin tota Illustrated-sarjaa, josta mulla on jo toi meriin keskittyvä kirja, ajattelin hommata myös mantereelle sijoittuvan. Vaan noin £14 ja mun mielestä ainakin tosi hyvä. Sitten myös jotain vähän enempi pakollisia kirjoja, kursseihin liittyen. Mutta niitä sitten ei viittikään tällä budjetilla ihan älyttömästi hankkia, kun hinnat roikkuu jossain £40 yläpuolella yleisesti.

Ja sitten asiasta toiseen; nyt, kun oon saanut oikeestaan kaikki mun vaatteet pestyä, kiitos käytävän kaiteiden, jotka päällystin muovipusseilla ettei kaikki mömmöt irtoa märkiin vaatteisiin, on tullut vähän semmonen fiilis, että mistä mulle on näin paljon kledjuja tullut? Vaaterekki ei jaksa kaikkia kantaa, vaan alkaa keikkua puolelta toiselle; vaatekaapissa ei voi säilyttää vaatteita, kun se kerää kaiken kosteuden sinne sisään, siksi onkin lähinnä likaisten petivaatteiden säilytys kaappina; eikä väliaikainen kaikki-vaatteet-kuivaus-rekillä-systeemi toiminut myöskään, kun alkoi rekki painua kasaan niiden painosta; muutenkin henkarit loppuu kesken... Syksyllä onkin sitten tekemistä tilaratkasuiden kanssa.

Mitähän tässä nyt muuta. 108 päivää Suomen lomaan. Odotan.Toivottavasti ei oo mikään maailman kylmin ja sateisin kesä siellä päin. Ja samaa kyllä toivon tänne, mutta niin. Englanti. Portsmouth. Vaikka kyllä näitä ihan kivoja päiviä on tässä ollut jo vähän enemmän. Enää ei melkeen tota mun nahkatakkiakaan pysty päällä pitämään läkähtymättä.

Kaikenlaista toivon tällä hetkellä, mutta jääköön tämä nyt tähän etten löydä itseäni vielä aamuyön tunneilla tätä kirjoittelemasta...

So long, kyllä kaikki vielä joskus menee paremmin kuin ihan ooko