Oi, kun olisi vapaa. Ja oi, kun olisi rahaa.
Kovin vapaalta ei juu tällä hetkellä tunnu. Oon yrittänyt keskittyä lukemiseen, mutta jotenkin se vaan ahdistaa ihan sikana. Ja toisekseen jostain syystä noin 17 sivua luettuani aina nukahdan tai muuten vaan silmät pomppii pitkin huonetta. Ja täytyy myöntää, että ihan en ole laatimassani aikataulussa pysynyt, mutta toivotaan nyt, että tässä jotain oppiikin. Vielä ei ole edes koepäiviä ilmoitettu, joten ei pahemmin niitäkään osaa vielä stressata.
Ja köyhällekin tuntuu. Eipä ollakaan pahemmin muualle kuin Asdaan (paikallinen "Cittari") suunnattu reissumme ja rahamme. Yksi päivä kävin kyllä viettämässä iltaa Annin ja Niinan kanssa Gosport:in puolella. Ja käytiin tuossa keskiviikkona lounaalla ja herkuttelemassa, kun oli meidän "kerran-kuussa-oikeutettu-herkku-päivä".
Tohon lukemiseen liittyen oon hartaasti kelaillut hankkivani sellaisen nauhurin, jolla saa sitten luentoja nauhoitettua, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että actual lukeminen on mulle se viimeinen keino oppia. Paremmin opin kuuntelemalla ja visuaalisesti kuvien kautta. Lukeminen ei vaan oo ikinä ollut mikään mun vahvin juttu.
Oon tosin kelaillut myös paria uutta kirja hankintaa uni:a ajatellen. Lähinnä semmoisia enemmän visuaalisia tai kiinnostavia. Ainakin tota Illustrated-sarjaa, josta mulla on jo toi meriin keskittyvä kirja, ajattelin hommata myös mantereelle sijoittuvan. Vaan noin £14 ja mun mielestä ainakin tosi hyvä. Sitten myös jotain vähän enempi pakollisia kirjoja, kursseihin liittyen. Mutta niitä sitten ei viittikään tällä budjetilla ihan älyttömästi hankkia, kun hinnat roikkuu jossain £40 yläpuolella yleisesti.
Ja sitten asiasta toiseen; nyt, kun oon saanut oikeestaan kaikki mun vaatteet pestyä, kiitos käytävän kaiteiden, jotka päällystin muovipusseilla ettei kaikki mömmöt irtoa märkiin vaatteisiin, on tullut vähän semmonen fiilis, että mistä mulle on näin paljon kledjuja tullut? Vaaterekki ei jaksa kaikkia kantaa, vaan alkaa keikkua puolelta toiselle; vaatekaapissa ei voi säilyttää vaatteita, kun se kerää kaiken kosteuden sinne sisään, siksi onkin lähinnä likaisten petivaatteiden säilytys kaappina; eikä väliaikainen kaikki-vaatteet-kuivaus-rekillä-systeemi toiminut myöskään, kun alkoi rekki painua kasaan niiden painosta; muutenkin henkarit loppuu kesken... Syksyllä onkin sitten tekemistä tilaratkasuiden kanssa.
Mitähän tässä nyt muuta. 108 päivää Suomen lomaan. Odotan.Toivottavasti ei oo mikään maailman kylmin ja sateisin kesä siellä päin. Ja samaa kyllä toivon tänne, mutta niin. Englanti. Portsmouth. Vaikka kyllä näitä ihan kivoja päiviä on tässä ollut jo vähän enemmän. Enää ei melkeen tota mun nahkatakkiakaan pysty päällä pitämään läkähtymättä.
Kaikenlaista toivon tällä hetkellä, mutta jääköön tämä nyt tähän etten löydä itseäni vielä aamuyön tunneilla tätä kirjoittelemasta...
So long, kyllä kaikki vielä joskus menee paremmin kuin ihan ooko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti