25.7.2013

Hastings and horror

Tiistaina käytiin Tomin kanssa Hastingsissä, kun Tomin isällä oli siinä lähistöllä työkeikka niin hoitui visiitti samalla kerralla sutjakasti. Tom on käynyt Hastingsissä koulua; jotain animaatio juttuja college:ssa, joten melko tuttu mesta hänelle. Tavattiin siellä yksi Tomin kavereista, Lloyd.

Alkuun käytiin parissa putiikissa kauppakeskuksessa, syötiin lounasta ja pienestä sadekuurosta huolimatta mun oli pakko päästä käväsemään rannalla. Just, kun siihen rantaan päästiin niin jyrähti ukkonen aika kovasti. Äkkiä nappasin kuvan ja lähdettiin hipsimään takasin autolle. Siinä kävellessähän se kunnon kuuro sitten alkokin ja kastuttiin aivan litimäriksi sateenvarjosta huolimatta. Sateen määrän näkee ainakin aika hyvin mun hiusväripaketeista, jotka oli ison paksun repun sisällä muovipussissa, ja nyt näyttää sille kuin niitä olis uitettu jossain.

Mentiin siitä sitten sadetta pakoon Lloyd:in kämpälle. Siellä oli aivan mega sulonen kissanpentu. Vähän siinä kerkes kuivuakin kenkiä lukuunottamatta ennen kuin sateen lakattua lähdettiin vielä kattomaan Hastings Castle:n raunioita. Sieltä kukkulan päältä olikin aika siistit näkymät merelle ja koko kaupungin ylle. Harmillisesti rauniolle pääsystä olis joutunut pullittamaan tyyliin 6 puntaa, joten se jä välistä. Se ei nimittäin oo mikään kovin iso tai näkeisen arvoinen mesta sinänsä. Ja syötiin jätskit nam! Jotka nekin tosin oli semiylihintaisia, mutta hyvää niin kuin jätski aina.

Sen jälkeen mentiin vielä hetkeksi keskustaan, kunnes Tomin isä tuli nappaamaan meidät kyytiin ja lähdettiin kotia kohti.

Mulla ei sinänsä pahemmin ollut mitään ennakkoluuloja mihinkään suuntaan kyseisestä kaupungista. Ainut asia mitä olin kuullut oli Tomin suusta, että kaupunki on aika karsea. Ja joo eihän siellä oikeesti ole yhtään mitään nähtävää, rikollisuus on korkea ja jos jotain hajoaa, niin Hastings:issahan sitä ei korjata; talot on hyvin rapistuneita, lähes autiotalomaisia ja 2010 palanut Hastings Pier:kin vielä nököttää meressä. Tai mitä siitä nyt jäljellä on. Jonkun artikkelin mukaan tämän vuoden alkukesästä olisi pitänyt alkaa kunnostustyöt, mutta ei se kyllä siltä näyttänyt.

Ihan mielenkiintoinen reissu sinänsä. Aina on kiva käydä uusissa paikoissa ja tavata uusia ihmisiä.

Loki tykkää auttaa ruoanlaitossa. No ei, Tom on saanut sen koukkuun kananlihaan. Se juoksee keittiöön samantien aivan karseeta kyytiä heti, kun me mennään keittiöön, ihan sama missä se on, se vaan vaistoaa, että kohta tulee kanat pöytään...
Hastings:in keskustaa ja hillitön sadekuuro.
Hastings Beach ja Hastings Pier:in rauniot.
Pikku kisu, mau.
Näkymiä kukkulalta.





Ja vielä vähän keskustaa.

Keskiviikkona sitten oli pikaisen Portsmouth:in keikan vuoro, kun piti käydä koululla. Oli tarkoitus myös hakea kämpältä vähän tavaroita, mutta olin unohtanut huoneen avaimen tänne maalle. Sisälle kuitenkin päästiin Tomin avaimella, ja ylläripylläri arvatkaapa onko meille tulossa se luvattu uusi keittiö ja olkkari? No hah hah, ei todellakaan.

Ja ainiin! Maailman kammottavin asia tapahtui myös tässä maanantain ja tiistain välisenä yönä... Katselin vähän aikaa, kun ukkosti, se oli tosi siistiä. Sitten oli nukkuma aika ja valotkin oli pois päältä. Löhösin siinä yrittäen saada unta, kun tunsin jonkun kävelevän mun kädellä. No täällä, kun on niitä isoja "itikoita" niin paljon ja niitä tulee yleensä tänne huoneeseen myös aikalailla joka ilta, niin tottakai kelasin, että se sellainen oli. Tuntuikin samalle.

Huitaisin sitä sitten vähän, että menepäs siitä. No se meni. Ja näin sen varjon toisella tyynyllä, kun se pakoon pinkoi. Pomppasin aika salamana ylös ja vinkaisin Tomille, että "Apua! Tossa meni joku iso ja meni mun kädellä myös!". Tom siitä nousi ylös, meni laittamaan valot päälle ja tokaisi, että "Hyi hitto, on muuten iso hämähäkki!". No itse en sitä vielä siinä vaiheessa edes kerennyt näkemään, kun pingoin kovaa kyytiä pakoon huoneen toiseen laitaan. Sitten katsoin. Ihan järkyttävän kokoinen hämähäkki (ainakin näin suomalaisen ja englantilaisen silmin) juoksenteli siinä sängyllä. Meinasi ihan itku päästä hyi kamala. Siis oikeesti, se oli ainakin 5cm halkasijalta! Siis järkyttävää!

No onneksi Tom sen kuitenkin sai parin yrityksen jälkeen hengiltä. Maailman vaikein hämähäkki tappaa sanoisin minä; hillittömän vikkelä eikä meinaa litistyä millään. Sinä yönä en sitten enään nukkunutkaan kuin ehkä vaivaset pari tuntia pienissä pätkissä, kun koko ajan tuntui, että jossain käveli joku ja mitä jos uusi hämähäkki hyökkää jostain... Samalainen hämis oltiin aikaisemmin nähty myös keittiössä. Siellä se pääsi karkuun. Se oli kyllä tämän kertaista hirviötä hieman pienempi, joten varmaan ei ollut kyseessä sama yksilö hyi apua.

Mikä kamalinta, google myös kertoi sen, että kyseessä ei tosiaankaan ole Britannian suurin hämähäkki. Siis mitä?! Onko niitä isompiakin?! No on! Eli siis Britannian suurin hämähäkkilaji yritetään päästää takaisin luontoon, kun ihmiset ovat sen miltein sukupuuttoon tappaneet. No en kyllä ihmettele miksi!

No mutta hyi, loppuun vielä teillekin taakanjaon merkeissä kuva tästä ällötyksestä joka meidän kimppuun hyökkäsi:

Giant House Spider.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti