Hei enää 5 päivää Suomen lomaan!! Siis vain 5 päivää! Vastahan niitä päiviä tuntui olevan ainakin 20.
Oon kyllä intoillu tän reissun kanssa jo ties kuin kauan ja kutakuinkin joka päivä ilmotan Tomille kuinka monta päivää nyt on jäljellä. Itse Tomhan ei ole ihan yhtä innoissaan, kun ei pidä lentämisestä sitten ollenkaan ja oikeestaan lentääkin vain noin 2 vuoden välein Jenkkeihin ystävänsä luo. Mutta itsepähän suostui mukaan.
Olisin varmaan aloittanut pakkaamisen jo maanantaina, mutta tänne iski viime viikolla sick bug (oksutauti), jonka Tom nappasi veljeltään ja juuri, kun luultiin, että kyseessä olikin vain ruokamyrkytys niin tottakai minäkin sen sain... Joten pakkailut on saaneet odottaa taudista parantuessa. Alkaa pikku hiljaa jo ollakin ihan normaali olo.
Olin etukäteen jo tehnyt vaikka mitä suunnitelmia lomalle, mutta budjettia laskeskellessa piti vähän ottaa takapakkia ja karsia joitakin aktiviteetteja listalta. On siellä kuitenkin ihan mukavasti tekemistä varsinkin ensimmäiselle viikolle. Luvassa on ainakin purjehdusta (pakollista mielenterapiaa), Helsingissä kiertelyä, Suomenlinnaa Vaiporin Tuopin aikaan, Korkeasaarta, Porkkalassa käyntiä ynnä muuta. Ja kaikki tietenkin hyvässä seurassa. Jos ei muiden niin ainakin omassamme.
Eniveis, voisko olla jo maanantai?
31.7.2013
25.7.2013
Hastings and horror
Tiistaina käytiin Tomin kanssa Hastingsissä, kun Tomin isällä oli siinä lähistöllä työkeikka niin hoitui visiitti samalla kerralla sutjakasti. Tom on käynyt Hastingsissä koulua; jotain animaatio juttuja college:ssa, joten melko tuttu mesta hänelle. Tavattiin siellä yksi Tomin kavereista, Lloyd.
Alkuun käytiin parissa putiikissa kauppakeskuksessa, syötiin lounasta ja pienestä sadekuurosta huolimatta mun oli pakko päästä käväsemään rannalla. Just, kun siihen rantaan päästiin niin jyrähti ukkonen aika kovasti. Äkkiä nappasin kuvan ja lähdettiin hipsimään takasin autolle. Siinä kävellessähän se kunnon kuuro sitten alkokin ja kastuttiin aivan litimäriksi sateenvarjosta huolimatta. Sateen määrän näkee ainakin aika hyvin mun hiusväripaketeista, jotka oli ison paksun repun sisällä muovipussissa, ja nyt näyttää sille kuin niitä olis uitettu jossain.
Mentiin siitä sitten sadetta pakoon Lloyd:in kämpälle. Siellä oli aivan mega sulonen kissanpentu. Vähän siinä kerkes kuivuakin kenkiä lukuunottamatta ennen kuin sateen lakattua lähdettiin vielä kattomaan Hastings Castle:n raunioita. Sieltä kukkulan päältä olikin aika siistit näkymät merelle ja koko kaupungin ylle. Harmillisesti rauniolle pääsystä olis joutunut pullittamaan tyyliin 6 puntaa, joten se jä välistä. Se ei nimittäin oo mikään kovin iso tai näkeisen arvoinen mesta sinänsä. Ja syötiin jätskit nam! Jotka nekin tosin oli semiylihintaisia, mutta hyvää niin kuin jätski aina.
Sen jälkeen mentiin vielä hetkeksi keskustaan, kunnes Tomin isä tuli nappaamaan meidät kyytiin ja lähdettiin kotia kohti.
Mulla ei sinänsä pahemmin ollut mitään ennakkoluuloja mihinkään suuntaan kyseisestä kaupungista. Ainut asia mitä olin kuullut oli Tomin suusta, että kaupunki on aika karsea. Ja joo eihän siellä oikeesti ole yhtään mitään nähtävää, rikollisuus on korkea ja jos jotain hajoaa, niin Hastings:issahan sitä ei korjata; talot on hyvin rapistuneita, lähes autiotalomaisia ja 2010 palanut Hastings Pier:kin vielä nököttää meressä. Tai mitä siitä nyt jäljellä on. Jonkun artikkelin mukaan tämän vuoden alkukesästä olisi pitänyt alkaa kunnostustyöt, mutta ei se kyllä siltä näyttänyt.
Ihan mielenkiintoinen reissu sinänsä. Aina on kiva käydä uusissa paikoissa ja tavata uusia ihmisiä.
Ja ainiin! Maailman kammottavin asia tapahtui myös tässä maanantain ja tiistain välisenä yönä... Katselin vähän aikaa, kun ukkosti, se oli tosi siistiä. Sitten oli nukkuma aika ja valotkin oli pois päältä. Löhösin siinä yrittäen saada unta, kun tunsin jonkun kävelevän mun kädellä. No täällä, kun on niitä isoja "itikoita" niin paljon ja niitä tulee yleensä tänne huoneeseen myös aikalailla joka ilta, niin tottakai kelasin, että se sellainen oli. Tuntuikin samalle.
Huitaisin sitä sitten vähän, että menepäs siitä. No se meni. Ja näin sen varjon toisella tyynyllä, kun se pakoon pinkoi. Pomppasin aika salamana ylös ja vinkaisin Tomille, että "Apua! Tossa meni joku iso ja meni mun kädellä myös!". Tom siitä nousi ylös, meni laittamaan valot päälle ja tokaisi, että "Hyi hitto, on muuten iso hämähäkki!". No itse en sitä vielä siinä vaiheessa edes kerennyt näkemään, kun pingoin kovaa kyytiä pakoon huoneen toiseen laitaan. Sitten katsoin. Ihan järkyttävän kokoinen hämähäkki (ainakin näin suomalaisen ja englantilaisen silmin) juoksenteli siinä sängyllä. Meinasi ihan itku päästä hyi kamala. Siis oikeesti, se oli ainakin 5cm halkasijalta! Siis järkyttävää!
No onneksi Tom sen kuitenkin sai parin yrityksen jälkeen hengiltä. Maailman vaikein hämähäkki tappaa sanoisin minä; hillittömän vikkelä eikä meinaa litistyä millään. Sinä yönä en sitten enään nukkunutkaan kuin ehkä vaivaset pari tuntia pienissä pätkissä, kun koko ajan tuntui, että jossain käveli joku ja mitä jos uusi hämähäkki hyökkää jostain... Samalainen hämis oltiin aikaisemmin nähty myös keittiössä. Siellä se pääsi karkuun. Se oli kyllä tämän kertaista hirviötä hieman pienempi, joten varmaan ei ollut kyseessä sama yksilö hyi apua.
Mikä kamalinta, google myös kertoi sen, että kyseessä ei tosiaankaan ole Britannian suurin hämähäkki. Siis mitä?! Onko niitä isompiakin?! No on! Eli siis Britannian suurin hämähäkkilaji yritetään päästää takaisin luontoon, kun ihmiset ovat sen miltein sukupuuttoon tappaneet. No en kyllä ihmettele miksi!
No mutta hyi, loppuun vielä teillekin taakanjaon merkeissä kuva tästä ällötyksestä joka meidän kimppuun hyökkäsi:
Alkuun käytiin parissa putiikissa kauppakeskuksessa, syötiin lounasta ja pienestä sadekuurosta huolimatta mun oli pakko päästä käväsemään rannalla. Just, kun siihen rantaan päästiin niin jyrähti ukkonen aika kovasti. Äkkiä nappasin kuvan ja lähdettiin hipsimään takasin autolle. Siinä kävellessähän se kunnon kuuro sitten alkokin ja kastuttiin aivan litimäriksi sateenvarjosta huolimatta. Sateen määrän näkee ainakin aika hyvin mun hiusväripaketeista, jotka oli ison paksun repun sisällä muovipussissa, ja nyt näyttää sille kuin niitä olis uitettu jossain.
Mentiin siitä sitten sadetta pakoon Lloyd:in kämpälle. Siellä oli aivan mega sulonen kissanpentu. Vähän siinä kerkes kuivuakin kenkiä lukuunottamatta ennen kuin sateen lakattua lähdettiin vielä kattomaan Hastings Castle:n raunioita. Sieltä kukkulan päältä olikin aika siistit näkymät merelle ja koko kaupungin ylle. Harmillisesti rauniolle pääsystä olis joutunut pullittamaan tyyliin 6 puntaa, joten se jä välistä. Se ei nimittäin oo mikään kovin iso tai näkeisen arvoinen mesta sinänsä. Ja syötiin jätskit nam! Jotka nekin tosin oli semiylihintaisia, mutta hyvää niin kuin jätski aina.
Sen jälkeen mentiin vielä hetkeksi keskustaan, kunnes Tomin isä tuli nappaamaan meidät kyytiin ja lähdettiin kotia kohti.
Mulla ei sinänsä pahemmin ollut mitään ennakkoluuloja mihinkään suuntaan kyseisestä kaupungista. Ainut asia mitä olin kuullut oli Tomin suusta, että kaupunki on aika karsea. Ja joo eihän siellä oikeesti ole yhtään mitään nähtävää, rikollisuus on korkea ja jos jotain hajoaa, niin Hastings:issahan sitä ei korjata; talot on hyvin rapistuneita, lähes autiotalomaisia ja 2010 palanut Hastings Pier:kin vielä nököttää meressä. Tai mitä siitä nyt jäljellä on. Jonkun artikkelin mukaan tämän vuoden alkukesästä olisi pitänyt alkaa kunnostustyöt, mutta ei se kyllä siltä näyttänyt.
Ihan mielenkiintoinen reissu sinänsä. Aina on kiva käydä uusissa paikoissa ja tavata uusia ihmisiä.
 |
| Loki tykkää auttaa ruoanlaitossa. No ei, Tom on saanut sen koukkuun kananlihaan. Se juoksee keittiöön samantien aivan karseeta kyytiä heti, kun me mennään keittiöön, ihan sama missä se on, se vaan vaistoaa, että kohta tulee kanat pöytään... |
 |
| Hastings:in keskustaa ja hillitön sadekuuro. |
 |
| Hastings Beach ja Hastings Pier:in rauniot. |
 |
| Pikku kisu, mau. |
 |
| Näkymiä kukkulalta. |
 |
| Ja vielä vähän keskustaa. |
 |
| Keskiviikkona sitten oli pikaisen Portsmouth:in keikan vuoro, kun piti käydä koululla. Oli tarkoitus myös hakea kämpältä vähän tavaroita, mutta olin unohtanut huoneen avaimen tänne maalle. Sisälle kuitenkin päästiin Tomin avaimella, ja ylläripylläri arvatkaapa onko meille tulossa se luvattu uusi keittiö ja olkkari? No hah hah, ei todellakaan. |
Ja ainiin! Maailman kammottavin asia tapahtui myös tässä maanantain ja tiistain välisenä yönä... Katselin vähän aikaa, kun ukkosti, se oli tosi siistiä. Sitten oli nukkuma aika ja valotkin oli pois päältä. Löhösin siinä yrittäen saada unta, kun tunsin jonkun kävelevän mun kädellä. No täällä, kun on niitä isoja "itikoita" niin paljon ja niitä tulee yleensä tänne huoneeseen myös aikalailla joka ilta, niin tottakai kelasin, että se sellainen oli. Tuntuikin samalle.
Huitaisin sitä sitten vähän, että menepäs siitä. No se meni. Ja näin sen varjon toisella tyynyllä, kun se pakoon pinkoi. Pomppasin aika salamana ylös ja vinkaisin Tomille, että "Apua! Tossa meni joku iso ja meni mun kädellä myös!". Tom siitä nousi ylös, meni laittamaan valot päälle ja tokaisi, että "Hyi hitto, on muuten iso hämähäkki!". No itse en sitä vielä siinä vaiheessa edes kerennyt näkemään, kun pingoin kovaa kyytiä pakoon huoneen toiseen laitaan. Sitten katsoin. Ihan järkyttävän kokoinen hämähäkki (ainakin näin suomalaisen ja englantilaisen silmin) juoksenteli siinä sängyllä. Meinasi ihan itku päästä hyi kamala. Siis oikeesti, se oli ainakin 5cm halkasijalta! Siis järkyttävää!
No onneksi Tom sen kuitenkin sai parin yrityksen jälkeen hengiltä. Maailman vaikein hämähäkki tappaa sanoisin minä; hillittömän vikkelä eikä meinaa litistyä millään. Sinä yönä en sitten enään nukkunutkaan kuin ehkä vaivaset pari tuntia pienissä pätkissä, kun koko ajan tuntui, että jossain käveli joku ja mitä jos uusi hämähäkki hyökkää jostain... Samalainen hämis oltiin aikaisemmin nähty myös keittiössä. Siellä se pääsi karkuun. Se oli kyllä tämän kertaista hirviötä hieman pienempi, joten varmaan ei ollut kyseessä sama yksilö hyi apua.
Mikä kamalinta, google myös kertoi sen, että kyseessä ei tosiaankaan ole Britannian suurin hämähäkki. Siis mitä?! Onko niitä isompiakin?! No on! Eli siis Britannian suurin hämähäkkilaji yritetään päästää takaisin luontoon, kun ihmiset ovat sen miltein sukupuuttoon tappaneet. No en kyllä ihmettele miksi!
No mutta hyi, loppuun vielä teillekin taakanjaon merkeissä kuva tästä ällötyksestä joka meidän kimppuun hyökkäsi:
 |
| Giant House Spider. |
17.7.2013
Herkkuja, herkkuja kaipaan mä niin
Näin yön pikkutunteina tuli aivan kauhea kaipuu suomalaisia herkkuja. Kuten esimerkiksi:
Ehkä tähän on hyvä lopettaa tällä erää ennen kuin tulee ihan liikaa vesikielelle eikä ole kunnon keinoja taltuttaa himoa. Tai no vielä voisin mainita uudestaan sen vihreän Oltermannin tai yleisesti suomalaisen juuston. Tässä cheddarin kuningaskunnassa, kun on niin kovin vaikeaa saada kunnollista juustoa.
No, mutta. Haistan myöhäisillan herkkulähetyksen saapuneen talon pihaan. Englantilaista tosin, mutta älkää väärin ymmärtäkö, kyllä täältäkin saa aivan ihania herkkuja (Dairy Milk Caramel 4eva<3).
Enään 19 päivää ennen kuin saan taas täyttää vatsani kaikilla edellä mainituilla ylellisyyksillä!
 |
| Karjalanpiirakat. Ja tarkemmin vielä omat feivöritit eli Moilasen Cocktail piirakat. Syön aina ihan liikaa. Päälle sipaisu levitettä ja siivu vihreetä (tärkeä seikka!) Oltermannia. Ooh la la! |
 |
| Mustikkapulla. Voi härregud. Tarvitseeko mitään edes lisätä? |
 |
| Vaasan ruispalat, tuo ruisleipien aatelinen! En tiedä tuleeko vastaavaa tunnetta vastaan Suomen mantereella liiemmin, mutta itselläni usein tulee aivan kamala ruisleipä nälkä, jonka taltuttaisi vain kunnon ruisleivällä. |
 |
| Lakumatot! Ja kaikki muutkin lakut. Täällä laku maistuu mämmiltä kokemani perusteella. Mämmistäkin tykkään, mutta lähinnä uitettuna kermassa ja vaniljasokerissa... Pandaahan täältä toki saa "hyvin varustelluista" kaupoista, mutta on vähän turhan harvassa. |
 |
| Fazer. Karkit ja kaikki. Ah. (Myös Panda ja petturi-Marabou kelpaa). |
 |
| Glögi. Ihan sama mikä vuoden aika, kyllä glögiä voi aina juoda. |
 |
| Piparisuklaa omanansa, koska se vaan yksinkertaisesti on suklaista paras. Miksi, oi miksi se on sesonkituote? |
 |
| Ja loppuun vielä suomalainen jäätelö. Ei sitä vaan mikään voita. Suklaa, tiikeri, laku... |
No, mutta. Haistan myöhäisillan herkkulähetyksen saapuneen talon pihaan. Englantilaista tosin, mutta älkää väärin ymmärtäkö, kyllä täältäkin saa aivan ihania herkkuja (Dairy Milk Caramel 4eva<3).
Enään 19 päivää ennen kuin saan taas täyttää vatsani kaikilla edellä mainituilla ylellisyyksillä!
14.7.2013
Summer heat
Tänne on rantautunut lähiakoina aivan ihanat säät! Vähän ehkä liiankin läkähdyttävät ajottain. Tom mua pitkin kevättä pelotteli, että Englannin kesä on pelkkää vesisadetta ja 15 asteen lämpötiloja. En kuitenkaan edes muista koska olisi satanut viimeksi. Ja muutenkin oon edelleen sitä mieltä, että Englannin sateisuutta suurennellaan kauheasti. Täällä on ollut hyvinkin aurinkoista, ja vaikka olisi pilvistäkin niin silti mukavan lämmin. Harvemmin pääsee vilu tulemaan. Hyvä niin!
Mutta tosiaan tässä Brittein hyvin kosteassa ilmastossa jopa esimerkiksi tämän päiväinen noin 26 asteen lämpötila oli jo aikamoinen pätsi. Täältä meidän huoneen ikkunasta näkee hyvin alas tuonne laaksoon, jonka yllä lähes poikkeuksetta näkee samantyyppisen "ikuisen" harson kuin esim. LA:n yllä.
En kuitenkaan valita ollenkaan näisä keleistä, koska just tällaista mä kesältä kaipaan!
Löydettiin jokin aika sitten Tomin kanssa tästä ihan parin minuutin kävelymatkan päästä yksi public field eli sellainen pelto/niitty joka ei ole yksityisaluetta. Ollaan siellä käyty nyt pariin kertaan istuskelemassa lähes täydellisessä hiljaisuudessa napostelemassa suklaata sun muuta herkkua.
On jotenkin tosi siistiä, miten erilainen se ympäristö on jo ihan vain kun astuu sinne pellolle verrattuna tähän kylä alueeseen. Tässä kylän puolella kuitenkin kuulee ohi ajavien autojen ääniä, ihmisten puhetta ja eläimien möykkää. Pellolla saattaa kuulla kauempana ajavan traktorin, lintuje laulun, jokusen lentokoneen ja joissain nurkissa myös lähimpänä olevien talojen lasten huudot. Mutta siellä on vaan niin ihanaa istua. Voisin viettää siellä vaikka koko päivän.
Mutta tosiaan tässä Brittein hyvin kosteassa ilmastossa jopa esimerkiksi tämän päiväinen noin 26 asteen lämpötila oli jo aikamoinen pätsi. Täältä meidän huoneen ikkunasta näkee hyvin alas tuonne laaksoon, jonka yllä lähes poikkeuksetta näkee samantyyppisen "ikuisen" harson kuin esim. LA:n yllä.
En kuitenkaan valita ollenkaan näisä keleistä, koska just tällaista mä kesältä kaipaan!
Löydettiin jokin aika sitten Tomin kanssa tästä ihan parin minuutin kävelymatkan päästä yksi public field eli sellainen pelto/niitty joka ei ole yksityisaluetta. Ollaan siellä käyty nyt pariin kertaan istuskelemassa lähes täydellisessä hiljaisuudessa napostelemassa suklaata sun muuta herkkua.
On jotenkin tosi siistiä, miten erilainen se ympäristö on jo ihan vain kun astuu sinne pellolle verrattuna tähän kylä alueeseen. Tässä kylän puolella kuitenkin kuulee ohi ajavien autojen ääniä, ihmisten puhetta ja eläimien möykkää. Pellolla saattaa kuulla kauempana ajavan traktorin, lintuje laulun, jokusen lentokoneen ja joissain nurkissa myös lähimpänä olevien talojen lasten huudot. Mutta siellä on vaan niin ihanaa istua. Voisin viettää siellä vaikka koko päivän.
 |
| Dairymilk Oreo oli aivan ihanaa, ah! |
 |
| Tomin toinen kisu Cerberus tai kivemmin Cerby-pops. |
 |
| Ja näiden parin viikon takaisten merenrantakuvien myötä sanon kuinka paljon kaipaan merta. Onneksi enään 22 päivää Suomen lomaan ja myös vain 22 päivää, että pääsen taas purjehtimaan!! Koneesta ruokapöydän kautta suoraan vesille, voiko parempaa olla? |
5.7.2013
Lontoo kuvat
 |
| Borough Market. |
 |
| Tower Bridge. |
 |
| Natural History Museum. |
 |
| Raawwwrrrr! |
 |
| Elefantin esi-isä. |
 |
| Merituristi ja sinivalas. |
 |
| Trafalgar Square. |
 |
| National Gallery. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)