Puli, puli

Hiphei! Nyt on eka osa sukellus unitista suoritettuna! Alkuun jänskätti aika paljonkin, etenkin avovesi osuus, mutta se olikin lopulta tosi hauskaa.

Ekana viikonloppuna istuttiin luokassa tekemässä kokeita ja käymässä läpi vähän perusjuttuja aamusta, ja sitten iltapäiväksi mentiin altaaseen harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja. Kaikki meni aika hyvin ja yllättävän helposti vaikka välillä tuli ajatus, että no tätä en ainakaan osaa tehdä oikein... Vain yhden kerran oikeastaan kävi kämmi, kun piti hengittää from the regulator whilst it was free flowing (en osaa suomea kunnolla enään...) ja onnistuin ekalla yrittämällä nielemään vettä. Yäk klooria. Mutta kyllä sekin onnistui heti, kun uudestaan koitin. En siis ollut pitänt sitä regulator:ia tarpeeksi lähellä suutani.

Sitten seuraavana tiistai iltana oli vuorossa kuivapukukurssi. Ensin katsottiin luokassa video ja käytiin läpi juttuja ja sitten taas lähdettiin altaalle harjoittelemaan. Mulla oli tuolloin päällä aivan liian iso puku, koska ei ollut oikeaa kokoa, niin mun harjoitukset meni vähän niin ja näin. Mulle sitten tilattiin oikean kokoinen puku seuraavaksi viikonlopuksi avovesi sukelluksia varten.

Viikonloppuna siis lähdettiin varhain aamulla ennen auringonnousua kohti Vobster Quay sukelluskeskusta, joka sijaitsee Somerset:in maakunnassa, lähellä Bath:in ja Bristol:in kaupunkeja. Oli muuten aika mageita maisemia matkanvarrella. Lauantaina, kun sinne saavuttiin, oli mulla ja yhdellä toisella kurssilaisella edessä kuivapuku harjoitusten suorittaminen (samat kuin altaassa), kun mulla oli nyt oikean kokoinen puku ja se toinen tyyppi ei ollut pässyt sinne allas sessioon. Ei niistä harjoituksista tuntunut vieläkään tosin tulevan mitään, koska mun puku oli aivan mega kelluttava, enkä meinannut upota millään, ja jalat leijui ties missä... Loppuen lopulta mulle jouduttiinkin sitten lisäämään 16kg lisäpainoa, (10kg vyölle, 4kg liiviin ja 2kg jalkoihin) että pääsin edes pinnan alle. Voin sanoa, että oli muuten ihan järkyttävän paljon painoa... Kaikki lihakset huutaa vieläkin...

Ja olin ihan turhaan oikeestaan spennannut sitä avovesi osuutta, koska ei se ollut yhtään pelottavaa, vaikka vähän spookylta se järvi näyttikin. Ainoa pelottava juttu oli, että jouduttiin hyppäämään sinne veteen sellaiselta about ehkä reilu metrin korkuiselta platform:ilta... Ei kiva, kun olen korkeanpaikan kammoinen ja jostain syystä vielä enemmän jos on vettä alla...

Sunnuntaina oli sitten toinen setti samaan tyyliin: lähtö epäinhimilliseen aikaan aamulla ja sukkeluksia. Oikeestaan suurimmat erot oli, että oli ukkospäivä, ja heti aamusta oli ihan kauhea ukkosmyräkkä Portsmouthin yllä. Kerran jouduttiin vedestäkin nousemaan ylös varmuuden vuoksi, kun iski salama jossain. Ja päivän lopuksi sitten saatiin todistukset.

Pitäisikin nyt sitten alkaa funtsimaan seuraavan osion varaamista. Pitää vaan miettiä, että milloin on tarpeeksi rahaa depositiin ja uskallanko mennä jo tammikuussa, kun jos nyt mienasi vikalla sukelluksella tulla kylmä ja vesi oli 13 asteista...

Never capture what you can't control

Katsoin juuri erään aivan tajuttoman hyvän ja silmät avaavan dokumentin miekkavalaista vankeudessa. Dokumentti kertoo pääasiassa Tilikum nimisen miekkavalaan tarinan.

Itselle kyseinen dokumentti oli oikeastikin todella avartava. Olen jo vuodet haaveillut siitä, että jonain päivänä ehkä vielä olisin valaankouluttaja. Miekkavalaat kun vaan ovat maailman kauneimpia eläimiä, ja mikään, ei mikään voittaisi päästä uimaan tuon olennon kanssa.

Edelleen olen samaa mieltä miekkavalaiden kauneudesta, ja että olisi unelmien täyttymys uida niiden kanssa, mutta valaankouluttajaksi en kyllä halua. Kyse ei suoranaisesti ole siitä, että kuinka paljon onnettomuuksia ja kuoleman tapauksia kouluttajille on vuosien saatossa tapahtunut, vaan siitä missä oloissa valaat näissä puistoissa ovat, nämä olot toki vaikuttavat onnettomuuksien sattumiseen.

En ole täysin ikinä ollut samaa mieltä miekkavalaiden vangitsemisesta altaaseen, mutta tämän katsottuani voin sanoa, että olen sitä kyllä 100% vastaan. En usko tulevani vierailemaan kyseisissä puistoissa ikinä. Ei juurikaan ole minkäänlaista halua tukea näitä laitoksia, uima-altaita, bisneksiä, miksi ikinä haluaa ne luokitella.

Mikäli unelmani toteutuvat, työskentelen vielä joku kaunis päivä miekkavalaiden hyväksi, niiden luonnollisessa ympäristössään. Villinä. Vapaana.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään saarna tai suuri aktivisti puhe, vaan lähinnä suositus katsomaan 'Blackfish' (2013) dokumentti elokuva. Omasta mielestäni todella hyvin tehty teos. Sydäntäsärkevä jopa. Suosittelen.

peace out,
whale_lover_92_4eva

I'm bringing scuba back, yeah.

Koulu on lähtenyt käyntiin ihan hyvin. Yllätyksellisesti tällä hetkellä ehkä Plant Science on kaikkein kiinnostavin unit. Etukäteen kauhistelin kyseisen unitin luennoitsijaa, joka sattuu olemaan hyvin vanhanaikainen ja aika tiukka, mutta oikeasti hän on erittäin hyvä luennoitsija. Hän kutakuinkin aina printtaa luennot oppilaille, ja on oikeasti kiinnostunut/passionate siitä mitä opettaa ja opettaa sen vieläpä hyvin. Eka Plant Science luento oli viime tiistaina, ja se oli tuona päivänä ainoa luento, jolla ei tarvinnut taistella jatkuvasti, että silmät pysyisivät auki. Eivät muutkaan luennot vielä ole mitään kamalia olleet, mutta ehkä astetta tylsempiä.

Viikon päästä alkaa minulla Scientifical and Technical Diving Techniques A unit. Nyt ensi viikonlopun, sitä seuraavan tiistain sekä seuraavan viikonlopun käyn PADI Open Water sekä Drysuit sukelluskurssit. Sain kasan kirjasia ja DVDn, kun kävin viikko sitten kursseille ilmoittautumassa. Ne pitäisi käydä läpi ennen ensi launtaita. Onnekseni tuo sukelluspaikka on myös vain 10 minuutin kävely matkan päässä tästä meiltä eikä missään monen kilometrin päässä, ei siis ole niin kamalaa lähteä aamuvarhain sukellustunneille. (Keväällä sitten on tuon tieteellisen ja teknisen sukelluksen vuoro).

Ensimmäinen viikonloppu siis vierähtää opetusluokassa ja altaassa oppien kaikenmaailman perus asiat. Tiistai iltana sitten samalla kaavalla kuivapuvun kanssa. Ja toisena viikonloppuna tehdään sitten reissu johonkin sukellusjärvelle, jossa sitten suoritetaan muutamat sukellukset. Tuota järveä mä ehkä spännaan eniten. Ties mitä siellä ui vastaan, hyi. Mutta yleisesti oon kyllä tosi innoissani koko kurssista!

Ja siis apua omg: mä menen katsomaan huhtikuussa Justin Timberlake:a Lontooseen!! Monen vuoden odotus vihdoin päättyy! Kävi kyllä niiden lippujen kanssa vähän huono tsäkä tosin, liian hidas kun olin, ja sain liput yläkatsomosta. Katsomosta, johon on varoitukset "ei suositella korkeanpaikankammosta kärsiville". Jee, terveisin, Essi, jota huimaa jo tuolilla seistessä.... Mutaa Justin Timberlake!!

Toinen huono puoli tässä on, että joudutaan siirtämään Sonjan kanssa meidän Pariisin matkan päiviä. Ja kolmas, että ne liput olikin aivan megalomaanisen kalliita (kaksi lippua lahes £200...), joten nyt ei ole varaa ostaa lippuja näkemään samoihin aikoihin Lontoossa esiintyvien lempibändini Fall Out Boy:n tai lempinaisartistini Ellie Goulding:in keikoille. No kyllä ne pääsee vielä näkemään muulloinkin. Ja huomattavasti pienemmällä budjetilla. Mutta Justin Timberlake!!!

Tiistaina onkin kauan odotettu Kids In Glass Houses:in keikka täällä Portsmuothissa. Olispa jo tiistai! Sitä ennen kuitenkin pitää ainakin tehdä yksi koti tehtävä maanantaille, ja varmaan vähän perehtyä noihin sukellusjuttuihin.

Ainiin. Meidän pyykkiteline romahti. Edes teippaukset ei auta. Ihan niinkuin me oltaisi tarvittu yhtään enempää asioita pidentämään "pakko-ostos"-listaa... Ja kun ollaan vielä niin huonoja laittamaan mihinkään tuollaiseen rahaa, kun ehkä kuitenkin tää ja tää toinen juttu on akuutimpi. No ehkei ookkaan. Mut hei entä tää? No ei kyllä sekään...

Ja då

Huomenna vihdoin alkaa se oikea opiskelu. Vaikka eipä tuo lukujärjestyskään edes näytä kovin kummoiselle, kun suurin osa luennoist on jaettu niin, että on vain 1-2 luentoa/labraa per päivä. Luentopäiviäkin on keskimäärin se 4 per viikko, vain pari täyttä viiden päivän viikkoa näkyi olevan.

Sukelluskurssista tosin ei ole kuulunut vielä yhtään mitään. Koululta sanoivat, että laittoivat mun timetable kyselyn eteenpäin Course Leader:ille, mutta eipä ole sen enempää vastauksia kuulunut... Ehkä ovat unohtaneet koko homman. Kyseinen kurssi, kun järjestetään yliopiston ulkopuolisella taholla.

Kolmannen vuoden päättötöistäkin jo alettiin puhumaan meille. Biologian alaa, kun opiskelemme niin meille tarjotaan muutamakin eri vaihtoehto päättötyön suorittamiseen. Mahdollisuus on siis hakea rahoitettuun Erasmus-vaihtoon kesäksi, hakea omarahoitteiseen "tutkimus/opiskelu" ohjelmaan, hakea paikkaa yliopiston tutkimuksista tai perinteisempi kandityö eli dissertaatio. Itse kovasti houkuttaisi nuo tutkimuspainoitteiset/käytännön jutut. Mietin myös, että jos tuossa Erasmus ohjelmassa sattuisi olemaan jotain mielenkiintoista paikkaa tarjolla Suomesta, niin se olisi aika bueno. Mutta Erasmus ohjelmaan on aikamoiset pääsyvaatimukset, joista tuntuu, että täytän vain suomenkielen taidon. Joka sekin tavallaan Suomeen mennessä melko turha, kun lähes jokainen kuitenkin taitaa englannin, etenkin tutkimustöissä. Mutta saapa nähdä. Jotenkin on sellainen epäluottavainen mieli, että päädyn tekemään tuon kaikkein inhottavimman vaihtoehdon eli dissertaation. Mistä mä sen muka tekisin ja miten mä muka yltäisin edes dissertation pituus vaatimuksiin t. pisin esseeni ikinä taitaa olla 1,5 sivua. No mutta. Kai pitää hieman miettiä tässä nyt tuon Erasmuksen hakemista. Hakemus siihen, kun pitäisi olla palautettu jo tässä aivan lähiaikoina.

Sitten rempan etenemiseen. Tai siis ei-etenemiseen. Keskiviikkona kävi joku mies soittamassa ovikelloa ja kyseli vuokranantajien tai rakentajien perään niin ohjasin sen sitten rakentajien luokse ja eipä ole sen jälkeen rakentajia näkynyt tai kuulunut... Jotain se mies kyseli niiden rakentajien autosta ja rakennusromusta tienvarressa... Sen verran jo nyt ilmatkin viilenneet, että olisi ihan kiva saada oikea seinä alakertaan. Puhumattakaan oikeasta keittiöstä. Toi väliaikanen ratkaisu pännii niin pahasti. Missään ei ole tilaa ja ihan tajuttoman kylmä.

365 pt.2

Toinen vuosilukema tuli täyteen tänään, nimittäin mun ja Tomin ensimmäinen vuosipäivä. Vuosipäivä on kyllä typerä sana. Enikeis. Käytiin juhlistamassa illallisella Las Iguanas:issa. Tosi mukava ravintola.

Sain jopa ylläri kukkia!

Alkupalaksi mulle empanadaa. Ja Tomille chicken wings:ejä.

Pääruoaksi halloumsalaattia. Tom vetäisi puolikkaan kanan. (Kyllä, Tom tykkää kanasta. Harkitsi jopa kokonaista...).

Ja jälkkäri! Itse otin dulce de leche juustokakun ja Tomille chocolate fudge cake. Niin hyvää!!

Home is where the sea is

Viikko on nyt vierähtänyt. Tuntuu melkein kuin ei oltaisi oltu täältä poissa ollenkaan. Paitsi vähän on sellainen tyhjä fiilis vielä, koska merta en ole vieläkään päässyt tervehtimään. Tiistaina ollaan ainakin menossa Gunwarf:iin, joten ehkä siellä kerkeää illallisen ohessa vähän fiilistellä. Koti, kun ei ole koti jos ei ole merta.

Tänään tuli viimeinenkin kämppis. Nyt täällä siis mun ja Tomin lisäksi asuu Chris (ja tavallaan Chrisin tyttöystäväkin), Gemma ja Pri(?). Molemmat noista uusista kämppiksistä on ykkösluokkalaisia, ja ainakin vielä vaikuttaa aika hiljaisilta tyypeiltä. Mutta mukavilta vaikuttaa.

Lisäsiivessä on melkein jo katto. Luultavasti kuitenkin edelleen joudutaan oikeaa keittiötä venaamaan se kuukausi.

Ennen koulun alkua pitäis vielä selvittää mun lukujärjestystä, kun sen on nähtävästi laatinut joku astetta vajaampi henkilö. Mulle nimittäin on merkattu muutamalle päivälle ensin luento keskustassa, vieläpä North Campus:illa, ja heti perään labra IMS meribilsa labralla, toisella puolella saarta. Mun siis pitäis omistaa joko jet pack tai teleportti, jotta pystyisin suorittamaan opetustilan vaihdon 0 minuutissa... Kun oikeastihan tuolta kampukselta kavelee bussille n. 10 minuuttia, josta sitten bussi lähtee joko tasalta, kakskyt yli tai kakskyt vailla, ja bussilla menee n. 15-20 minuuttia tälle meidän pysäkille, josta pitää vielä kävellä n. 40 minuuttia labralle. Eli tohon matkaan menee siis vähintään n. tunti ja 10 minuuttia. Eikä sukellusten aikoja ole annettu ollenkaan.

Muuten ihan kiva koulu, mutta informoinnissa ja järjestelyissä olisi kyllä vielä ihan sikana parannettavaa. Mutta toivottavasti toi nyt selviää, eikä ne jostain syystä tunge syitä mun niskaan, jos oon myöhässä luennoilta ja labroilta...

Ainiin!! Mun 900g Oltermannista on 5 päivän jälkeen jäljellä enää alle puolet!! Positiivisesti ajattelin, että se olisi kestänyt ainakin kuukauden, mutta hah hah viikossa näyttää menevän. Voi surku.

365

Tänään tuli täyteen vuosi Englannin maalla asustelua. Kamalan nopeasti on aika mennyt. Sain oltermanninkin onnellisesti kotiin. Voin siis juhlistaa illemmalla juustovoileivällä.