Tiistaina käytiin Tomin kanssa Lontoossa. Vietettiin siellä koko päivä lähtien aamu kahdeksan jälkeen kävelemään bussia kohden ja kotiin päästiin joskus puolen yön paikkeilla. Aikaisemmista Lontoo kokemuksista huolimatta, lähdin reissuun tosi avoimin mielin antaen tuolle kaikkien rakastamalle suurkaupungille vielä mahdollisuuden voittaa mut puolellensa. Sitä se ei kuitenkaan edelleenkään onnistunut tekemään. Päinvastoin musta tuntuu, että tykkään Lontoosta yhä vain vähemmän.
Reissu alkoi suuntaamalla London Bridge:n kupeeseen tsekkaamaan Borough Market. Näkemieni kuvien ja kuulemieni juttujen perusteella odotin jotain vähän isompaa ja kivempaa. Ja sitä, että paikka oisi oikeasti auki. Sen sijaan siellä oli auki vain pari ällöttävän hajuista ruokakojua. Pettymys numero 1. Käytiin vielä äkkiä katsastamassa näkymä London Bridgeltä Tower Bridge:n suuntaan. Kauniimpihan se olisi jos Thames ei olisi kakan värinen. No mutta joki mikä joki.
Sen jälkeen suunnattiin mun ehkä toiseksi eniten odottamaan kohteeseen, nimittäin Natural History Museum:iin. Ihan siisti se on, ja olin aika kikseissä Marine Invertebrates osastolla. Sitten vihdoin päästiin mun kaikista odotetuimman elukan kohdalle, eli sinivalas. No minäpä olin luullut, että tää kyseinen valas olisi se minkä sisään pääsee tsiikailemaan, mutta ei! Tietenkään ei! Pettymys numero 2. No, sitten päästiin Dinosaurs osastolle, ja odotin, että nään ison T-Rex luurangon. No ei tietenkään sitäkään. Oli vaan robotti, joka sekään ei mikään kovin massiivisen kokoinen ollut. Pettymys numero 3. Olin tietenkin sekoittanut mielessäni Nykin luonnontiedemuseon luurankoon.
Sieltä sitten matka jatkui Trafalgar Square:lle ja National Gallery:in. Kiinnostavinta siellä oli ne tapetit ja seinien maalit. Ja löysin mä yhden maalauksen ravuistakin. Muuten se oli kyllä yllättävän yksipuolinen miljoonine potretteineen ja kristillisine maalauksineen. Ja olin jopa luullut, että siellä olis ollut jotain patsaitakin. Pettymys numero 4. Istahdettiin vähäksi aikaa vielä siihen suihkulähteen reunalle eväitä syömään, ja mietittiin, että mitäköhän maailman luokan leffaa siinä oltiin alkamassa kuvaamaan? Entä jos sieltä tulee vaikka Justin Timberlake? (Joo vähän kaukaa haettu, mut olis ollut aika unelma...). Mutta sitten meidän viereen istui pari naista ja selitti, että he kuvaavat jotakin dokumenttia. Pettymys numero 5.
Kello oli siinä vaiheessa jo sen verran, että päätettiin skipata muut pläänit, ja suunnata suoraan Oxford Street:ille katsastamaan kaupat. Tom sentään löysi vähän enemmän sieltä. Itse vain ahdistuin jo ensimmäisten askelten jälkeen Primark:issa, ja H&M:ään en edes viitsinyt vaivautua. Muut kaupat olikin sitten vähän liian tyttöjä tai muuten vaan kalliita/kalliin näköisiä. Ostin kuitenkin lippiksen yhdestä urheiluvaateliikkeestä, kun ei ollut liian jäätävä hinta, ja sellasen tarvitsin aurinkoa vastaan. Mitä aurinkoa? Oli muuten melkoisen kakkaa palvelua. Pettymys numero 6. (Ookoo, kyllä Portsmouthissakin tuohon törmää, mutta hei kamoon onko niin vaikeeta olla ystävällinen tässä feikki ystävällisyyden kehdossa?).
Istuttiin sitten Marble Arch:in viereiseen puistoon levähtämään ennen reissun vikaa etappia. Pettymys numero 7 on ylipäätään se, että on niin likasta. En sano, etteikö joku muu paikka olisi likaisempi, mutta ärsytti tosi paljon, että esimerkiksi oli tosi vaikeeta löytää esim. puistosta istumapaikkaa, joka ei ollut roskien tai pulun paskan peitossa. Onhan Helsingissäkin linnun kakkaa siellä täällä, mutta ei siellä sentään puiston nurmikkoa jätetä tollaseen kuntoon.
Ja vielä vika etappi ennen kotiin lähtöä: päivän odotetuin juttu eli Elissa Franceschi:n EP julkkarikeikka Notting Hill Arts Club:illa. Aiemmin olin saanut tietoa, että Elissa aloittaisi keikkansa kello 8, mutta paikan päällä selvisikin, että se olikin 8:30. Toikin aika sitten venyi ja venyi kunnes vihdoin 8:50 keikka alkoi. Harmitti ihan sikana, koska meidän oli pakko lähteä ysin jälkeen bussille ja sen takia kuultiin vaan kaksi ekaa biisiä. Pettymys numero 8. Ei sillä etteikö Elissa ollut aivan ihana, sillä sitä hän on, mutta harmitti, että ei voinut aloittaa ajoissa, kun olin sitä jo niin kauan odottanut eikä ollut vaihtoehtoa jäädä pidempään.
No, mutta niin... En ymmärrä pätkääkään mitä ihmiset Lontoossa näkevät. En sitä nyt niinkään vihaa, mutta en kyllä myöskään tykkää sitten ollenkaan. Kuvia laitan ehkä erillisessä postauksessa, nyt en jaksa enään niitä koneelle siirtää.
Ja en jaksa odottaa, että päästään täältä Portsmouthistakin kesäksi pois... Tällä hetkellä, kyllä kello 02:26, meidän talon edessä on käynnissä aivan ällöttävän metelinen tietyö! Ne alottikin sen 21:30... Onko tämmönen oikeesti sallittua Englannissa? Ei härregud ja sitä rataa...
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti