Oi, Islanti! Aivan ihana luonto täällä! Jo heti koneen laskeutuessa näkymä oli aivan upea.
Mutta, mutta. Miten on reissu tähän mennessä mennyt.
Lähdin kotoonta hyvissä ajoin ennen bussia kävelemään kohti pysäkkiä, sillä meiltä on noin parin kilometrin matka sille. Normaalisti matkaan menee 40 minuuttia, mutta päätin varata aikaa reilun tunnin ottaen huomioon, että mukaan lähti kaksi suurta laukkua ja reppu. Tämä osoittautui todella hyväksi päätökseksi, sillä ennen kuin olin edes puolessa välissä matkaa lentolaukustani hajosi pyorä. Se olikin sitten täyttä tuskaa raahata niitä laukkuja auringon paahteessa. Kerkesin kuitenkin pari minuuttia ennen bussia pysakille. Ainiin, ennen kuin lähdin, kävin sammuttamassa meidän boilerin ja pamautin itseäni rautaportilla suoraan naamaan... Tuntui ja näytti siis siltä kuin olisin tappelussa ollut, hah. Onneksi se kesti vain sen yhden päivän tosin.
Bussi oli noin puoli tuntia myöhässä, joten kentälläkään ei joutunut kauan odottelemaan. Lento meni todella nopeasti, ja kun kaikki oli varannut istumapaikat koneen etuosasta, sai takana olla ihan rauhassa, ja vallata koko penkkirivin. Laskeuduttua tapasin Saran kentällä ja jäätiin sinne aamuun asti ettei tarvitsisi mennä hostelliin tai olla taivasalla. Saksalainen Kristina liittyi myös seuraamme kentällä. Toivoimme saavamme hieman untakin, mutta jostai älyttömästä syystä nukkuminen on tiukasti kiellettyä Keflavikin kentällä...
Aamulla lähdimme sitten Reykjavikiin, josta otimme bussin Akureyriin, bussiasemalla meidän matkaamme liittyi Italialainen Irene. Bussimatka kesti noin 6 tuntia. Siinä tuli kyllä ihan mukavasti nukuttuakin välillä. Ja maisemia oli ties minkälaisia. Merta, vuoria, laakeita ja mentiin jopa yhdessä kohtaa sen verran korkealle, että ajettiin pilvissä eikä eteen meinannut nähdä. Täällä tosin pilvet ovat monesti melkoisen matalalla.
Akureyrissa meillä sitten oli noin 3 tuntia luppoaikaa, ja kun saatiin jätettyä laukut säilytykseen paikalliselle hostellille, lähdettiin katsomaan kirkkoa ja kasvitieteellistä puutarhaa. Sitten jatkui matka bussilla Húsavikiin. Perillä sitten rauhauduttiin hostelille ja suoraan suihkun kautta nukkumaan.
Seuraavana päivänä alkoikin sitten itse kurssi. Päivällä oli pari luentoa, ja illalla menimme Myvatn järvelle. Kävimme Dimmuborgirin laava muodostelmilla, Hveraströndin rikkilähteillä, ja osan porukasta käydessä Nature Bathsissa, osa kävi kävelemässä järven rannalla. Rikkilähteet haisivat aivan tajuttoman pahoille, ja järven rannalla oli luvattoman paljon kärpäsiä, mutta oli todella hieno paikka!
Seuraavana päivänä oli taas luentoja ja iltapäivällä kuolleena rantautuneen delfiinin dissektio. Itse en halunnut koskea siihen poloiseen, mutta oli se kuitenkin ihan mielenkiintoinen juttu. Illemmalla sitten lähdettin haikkaamaan Saran, Irenen, Kristinan ja yhden hollantilaisen kanssa Húsavikurfjallin huipulle. Se olikin aikamoinen urakka, mutta näkymät olivat henkeäsalpaavat.
Ja tänään ollaan oikeastaan vietetty koko päivä merellä Whale Watching veneillä tekemässä käytännönharjoittelua. En ollut koskaan ennen nähnyt valaita, joten olin erityisen innoissani. Ensimmäiseksi valaakseni ikinä päätyi Minke Whale eli lahtivalas. Niitä olikin aika monta. Eikä kauankaan, kun paikalle pörhälsi Humpback Whale eli ryhävalas, joka jopa hyppäsi aivan miedän veneen vieressä! Ajattelin, että ei tämä voi enää paremmaksi mennä, kun jo tuo hyppäävä valaskin on jokseenkin harva näky. Palasimme rantaan hetkeksi ennen kuin lähdimme seuraavalle Whale Watching tourille.
Lähdimme toisella kertaa hieman eri suuntaan, missä oli pari muutakin alusta selvästi valita bonganneina. Kun pääsimme hieman lähemmäs vedestä nousi aivan tajuttoman korkuinen suihku. Päähän tupsahti vain yksi ajatus; ei voi olla. Mutta kyllä se vain oli. Sinivalas. Aivan älyttömän kaunis ja valtava eläin. Miten muka juuri minä näen ensimmäisenä päivänäni ikinä, joilloin olen valaita bongaamassa, sinivalaan? What are the chances? Ja mikä vielä hienompaa, hieman kauempana uiskenteli toinenkin sinivalas! Onko mitään siistimpää? No ei taida olla.
Lähdimme siitä sitten vielä samaan paikkaan, missä näimme minket ja humpbackin aiemmin, ja siellähän ne vielä olivatkin. Ja oli siellä myös pyöriäisiä, mutta itse en niitä kerennyt näkemään, mokomat vikkelät otukset.
Huomenna jatkuu bongailupäivät. Nyt ei varmaan enää mene paremmaksi? Vai tulisiko miekkavalaat vielä morjestamaan? En pistäisi pahakseni.
(Laitan kuvia myöhemmin, en nyt ihan jaksa. Laiskis.)